Shortlist

Media Mediasta

Tämä mies tilasi 163 Suomen paikallislehteä, koska haluaa jakaa niiden pikku-uutisia kaikille suomalaisille

Julkaistu Nyt-liitteessä MAANANTAINA 17.10.2016 10:18 Päivitetty 17.10.2016 @ 14:23

Tekijä: Juho Typpö

Jani Halme tilasi 163 Suomen paikallislehteä ja jakaa niiden uutisia nyt Twitter-seuraajilleen. HS/Markus Jokela

Rosvoja kaivosmuseolla: Tiistaina 2.8. kello 14.19 anastettiin Outokummun kaivosmuseosta mallinuken kädestä Motorola DP3400-radiopuhelin, jonka arvo on 470 euroa.

Turun Hannunniityn Petkeltiellä vietettiin taloyhtiön pihabileitä.

Varpushaukka jahtasi pulua varastorakennukseen Kotkan Käpylässä.

Siinä kolme valikoitua paikallislehtiuutista viime viikolta. Ensimmäinen on Karjalan Heili -lehdestä, toinen Turun Seutusanomista ja kolmas Kymenlaakson Vartista.

Helsinkiläinen Jani Halme on julkaissut viime viikosta lähtien Twitter-tililään Kotimaan katsaus -nimistä videosarjaa. Videoissa Halme lukee ääneen uutisia Suomen eri paikallislehdistä.

Kyse ei ole hetkellisestä hupi-ideasta, vaan Halme aikoo ainakin omien sanojensa mukaan jatkaa uutispoimintojaan hamaan tulevaisuuteen asti. Projektiaan varten hän tilasi itselleen kaikki Suomen paikallislehdet, joita markkinointiyhtiö Suomen Paikallismediat Oy edustaa. Niitä on yhteensä 128.

Paketissa tuli mukana eri alueiden ilmaisjakelulehtiä, joten kaikkiaan Halme sai lehtiä 163. Siinä on Suomen paikallislehdistä jos ei nyt kaikki, niin ainakin lähes kaikki.

”Jo tämän ensimmäisen satsin läpikäymisessä meni yllättävän kauan, noin viikon verran”, hän kertoo lehtiläjää esitellessään.

Jani Halmeen paikallislehtikokoelmaa. HS/Markus Jokela

Jani Halme, 41, asuu Punavuoressa ja työskentelee Kalliossa Toinen Phd -viestintäyhtiön luovana johtajana.

Media-alalla hän on ehtinyt tehdä likipitäen kaikkea mahdollista: työskennellä freelancer-toimittajana, MTV3:lla tv-tuottajana ja FS Film -yhtiössä kotimaisen elokuvan yksikön johtajana.. Julkisen sanan neuvostossakin hän on istunut yhden kauden.

Koko työura alkoi vajaat 25 vuotta sitten – arvasitte oikein – paikallislehdestä. Parikkalalaissyntyisen Halmeen ensimmäinen oikea työpaikka oli Parikkalan Sanomissa avustajana toimittajana.

”Hyvin samantyyppisiä uutisia siellä tuli tehtyä, kuin mitä tästä omasta katsauksestanikin löytyy. Yksi esimerkiksi kertoi katiskasta löytyneestä kilpikonnasta.”

Nuori toimittaja-Halme oli mainittua juttua tehdessään varma, että hänen käsissään on skuuppi ja että Parikkalan Pyhäjärvessä elää villinä kilpikonna. Jutun julkaisun jälkeen paikallinen perhe ilmoitti kyseisen kilpikonnan karanneen heiltä vuotta aiemmin.

Vasta viikkoa ja useita jatkojuttuja myöhemmin Halmeelle selvisi, että konna oli katiskasta löytyessään ollut kuollut jo kauan aikaa.

”Tuo juttuprosessi opetti minulle journalismista enemmän kuin mikään muu”, Halme nauraa.

Paikallislehtiura kesti lähemmäs kymmenen vuotta. Sen jälkeen toimittajan ja media-alan työt jatkuivat isompien työnantajien leivissä.

Ja sitten tähän päivään. Idea kattavasta paikallislehtikatsauksesta syntyi pari viikkoa sitten helsinkiläisessä baarissa.

”Naureskeltiin siellä kavereiden kanssa Kurikka-lehdessä ollutta otsikkoa ’kirkon risteyksessä melkein kolari.’ Mutta kun pohdin asiaa tarkemmin, nauru alkoi hävettää. Tajusin, että tuohan on millä tahansa mittarilla merkittävä uutinen. Pieni, mutta samalla isompi kuin mikään Kardashianin pylly koskaan.”

Siitä lähti ajatus ”pienten lehtien suurista uutisista.” Tällä termillä hän kutsuu Twitter-katsauksiinsa päätyviä uutispoimintoja. Halme kertoo tilanneensa kaikki maan paikallislehdet aluksi vain omaksi ilokseen, idea niiden uutisten jakamisesta muillekin syntyi vasta jälkikäteen.

Halme haluaa korostaa, että hänen tarkoituksensa ei missään nimessä ole pilkata paikallislehtiä ja niiden pikku-uutisia.

”Rakastan Helsinkiä ja Punavuorta, mutta samalla rakastan maakuntia. Paikallisia nähtävyyksiä, juna-asemien baareja, huoltoasemasämpylöitä, maakuntalauluja...” hän luettelee.

”Ja vaikka minua kiinnostaa tietysti kaikki, mitä Helsingissä tapahtuu, ympäri Suomea tapahtuu samaan valtavasti esille nostamisen arvoisia asioita. Mun mielestä esimerkiksi pienpanimon pystyttäminen Savonlinnaan on aivan räppärin runokirjan veroinen teko.”

Kaikkien suomalaisten – sekä helsinkien että muuallakin asuvien – olisi siis hyvä tietää myös oman kuplansa ulkopuolella tapahtuvista asioista, Halme toteaa. Se voisi vähentää myös turhaa vastakkainasettelua, jota esimerkiksi Helsingin ja maakuntien välillä esiintyy.

”Me ollaan niin pieni kansa, että meillä ei ole varaa perheriitoihin.”

Halmeen mielestä paikallislehtien pienistä, ihmisläheisistä uutisista voisivat myös isot mediat ottaa oppia.

Hän ottaa esimerkiksi aiemmin mainitun uutisen Turun Petkeltien taloyhtiön juhlista.

Seutusanomien uutisessa kerrotaan, että bileet järjestettiin vastapainona taloyhtiön vuosia jatkuneille remonteille. Sitaatissa juhlien järjestäjä sanoo, kuinka taloyhtiössä haluttiin nyt ”nostaa lippu salkoon, koska se oli ollut viime aikoina niin paljon puolitangossa.”

”Ei tällainen juttu välttämättä täytä Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksen määritelmää siitä, mikä on uutinen. Mutta siinä on jotain inhimillisesti valtavan koskettavaa”, Halme sanoo.

Pienistä asioista kertovat jutut voivat myös ärsyttää joitakin lukijoita. ”Pitikö tällaistakin nyt uutisoida”, kommentoidaan tällaisia artikkeleita usein kommenttikentissä. Facebookista löytyy yli 3 000 jäsenen Mitättömimmät uutiset -ryhmä, johon ihmiset keräävät turhiksi katsomiaan pikku-uutisia.

Halme ei ymmärrä ajattelua, jonka mukaan esimerkiksi hänen poimimansa paikallislehtiuutiset eivät olisi kertomisen arvoisia.

”Tavallaan median haukkuminen tuollaisista asioista on elintasotauti. Silloinhan kansakunnan asiat ovat jumalattoman hyvin, jos tilaat lehden, sinulla on ollut varaa maksaa se ja vielä jupista.”

Koska uutismediat joutuvat nykyään toimimaan Googlen ja sosiaalisten medioiden luoman paineen alla, paikallisuudesta ja pienistä uutisista voisi löytyä avaimet selviytymiseen, Halme sanoo. Kaikkien lehtien ei kannata yrittää haastaa päivästä toiseen Economistin talousartikkeleita tai New York Timesin presidentinvaalianalyysejä.

Paikallisuuteen panostamalla lehdillä on lisäksi mahdollisuus tarjota lukijoilleen sellaista sisältöä, jota ei mistään muualta löydy.

”Jos maakuntalehdet julkaisevat jotain Reutersin käännettyjä uutisia, jotka lukijat ovat nähneet jo edellisenä päivänä netissä, niin se on tuhon tie.”

Halmeen mukaan Suomen väestön ikääntyminen näkyy selvästi kaikkien paikallislehtien sisällössä, juttuaiheiden valinnoista mainoksiin ja tapahtumailmoituksiin.

Saman asian kanssa tuskailevat monet printti-uutislehdet koosta riippumatta. Nuoremmista sukupolvista on vaikea saada uusia tilaajia.

Silti Halme uskoo näitä ”pieniä suuria uutisia” julkaisevien paikallislehtien säilyvän Suomessa – jopa pidempään kuin mitkään muut uutismediat.

”Uskon, että viimeisenä valot sammuvat paikallislehdistä. Mikään muu ei täytä samaa tarvetta kuin ne.”