Shortlist

Media Mediasta

Aamulypsyn Anni nauraa juuri oikein

Julkaistu Helsingin Sanomissa SUNNUNTAINA16.10.2016 2:00 Päivitetty: 17.10.2016 10:08

Tekijät: Katriina Pajari HS, Rio Gandara HS

Aamuohjelmien tähdet ovat selitys sille, miksi radiolla menee paremmin kuin koskaan.

HERÄTYSKELLO SOI joka arkiaamu kello 4.45, ja Anni Hautala lähtee lypsylle.

Niin tänäänkin.

Aamu-Hautala näyttää siltä, miltä ihminen kello viideltä keskiviikkoaamuna näyttää: vähän sikkuraiselta. Hän on nukkunut taas liian vähän – alle kuusi tuntia. Mutta se auttaa, että juo paljon vettä. Lasi on valmiina Hautalan yöpöydällä. Jos on pakko olla sairaan aikaisinhereillä, vesi toimii paremmin kuin kahvi, Hautala sanoo ja käärii villatakkia paremmin ympärilleen.

Huh. Aika pimeä aamu, lokakuisella tavalla hyinen. Itähelsinkiläinen naapurusto nukkuu, kuten valtaosa muistakin suomalaisista. Hautala on hereillä herättääkseen pian lähes puoli miljoonaa ihmistä.

Aamuviideltä Anni Hautala lähtee ajamaan kotoaan Itä-Helsingistä kohti keskustaa. Vähän väsyttää. HS/Rio Gandara

Anni Hautala on radion aamujuontaja. Hän tekee Radio Suomipopin Aamulypsyäyhdessä Juha Perälän ja Jaajo Linnonmaan kanssa. Ohjelma alkaa joka arkiaamu kello kuusi.

”Mä en tiedä yhtään, mistä me tänään puhutaan. Ei me suunnitella lähetystä ikinä”, 34-vuotias Hautala sanoo ja kaartaa autonsa Itäväylälle.

Lähetyksen alkuun on aikaa 45 minuuttia.

Hipihiljaa väsyneenä studiolle - tällainen on SuomiPopin Annin aamu

Arkiaamuisin kuudelta kajahtaa radiossa Aamulypsy - satojentuhansien suomalaisten suosikkiohjelma. Mitä tekee yksi ohjelman juontajista, Anni Hautala, ennen show’n alkamista? HS pääsi seuraamaan Hautalan hektisiä aamutoimia.

TÄSSÄ JUTUSSA kuljetaan Anni Hautalan matkassa parista syystä.

Ensinnäkin siksi, että kaupallisella radiolla menee Suomessa paremmin kuin koskaan. Mainosmyynti vetää, ihmiset kuuntelevat valtavasti.

Toiseksi: radioiden aamuohjelmat ovat kaupallisen radiosisällön kulmakivi. Anni Hautalan ja kollegoiden Aamulypsy on Suomen ylivoimaisesti suosituin aamushow.

Kolmas syy on se, että Hautala valittiin kesällä Suomen seksikkäimmäksi kesäkissaksi Seiska-lehdessä. Noh, vitsi vitsi, mutta ei ihan kokonaan – hirveän moni tykkääAamulypsyn Annista ihan valtavasti. Siksi hän menestyy yleisöäänestyksissä, vaikka ei riisukaan paitaansa.

Ihmiset pitävät hänen tavastaan nauraa. Nettipalstojen mukaan jotkut myös inhoavat sitä, mutta siitä juuri nykyradiossa on kyse. Persoonista.

”Radiokanavat ovat nykyään ihmisille televisiokanavia tärkeämpiä, ja se on juontajien ansiota”, sanoo Stefan Möller. Hän on kaupallisten radioiden kattojärjestön RadioMedian toimitusjohtaja.

”On parempi olla rakastettu tai vihattu kuin pliisu.”

Möller sanoo radion olleen ensimmäinen sosiaalinen media. Sinne saattoi soittaa, jutella juontajille ja kertoa ajatuksistaan yleisölle. ”Siksi nykyinenkin some on radion tekijöille luonteva tapa kohdata ihmisiä.”

Möller kuulostaa tyytyväiseltä, ja on siihen aihettakin. Rahapuolella puhutaan usein mainoskakusta. Se tarkoittaa koko sitä summaa, jonka yritykset ja muut tahot Suomessa käyttävät mainontaan. Kaupallisen radion kakkupala on nykyään noin kuusi prosenttia, kun muissa Pohjoismaissa luku on kahden kieppeillä.

Fakta

Eniten kuunnellaan yhä perinteistä FM-radiota

  • Kansallisessa radiotutkimuksessa kysyttiin ”millä laitteilla kuuntelit radiota tutkimusviikon aikana?”

  • FM-radiota oli kuunnellut 87 prosenttia vastaajista.

  • Puhelin 15 %, tietokone 13 %.

  • Tabletti 5 %, joku muu 3 %.

Lähde: Kansallinen radiotutkimus (maalis-toukokuu 2016, yli 9-vuotiaat), Finnpanel / Yle OR

Vuosi sitten Suomen kaupallinen radio kiilasi mainosmyynnissä aikakauslehtien ohi. Sitä ei ole tapahtunut koskaan aiemmin.

Se ei tosin kerro pelkästään radion hyvyydestä, vaan myös talouden tilasta. Aina kun talous takkuaa, radiolla menee hyvin. Radiomainostaminen on televisiomainontaa halvempaa. Radiossa mainos osuu tarkasti niihin ihmisiin, joihin sen halutaan osuvan. Niin kuin nyt esimerkiksi Suomipopissa 25–44-vuotiaisiin naisiin ja miehiin.

Radion kuunteleminen on myös helppoa ja ennen kaikkea ilmaista. Paljon sitä kuunnellaankin: 76 prosenttia suomalaisista viipyy radion äärellä päivittäin vähintään vartin. Keskimääräinen päivittäinen kuunteluaika on kolme tuntia ja yksi minuutti.

Suomen ylivoimaisesti suosituin radiokanava on Yleisradion Radio Suomi. Kakkosena on Radio Suomipop, sitten tulee Radio Nova.

Suomen radiokentän voi jakaa monella tapaa karkeasti kahtia: radionkuuntelijoista puolet on naisia, puolet miehiä. Kuulijoista puolet kuuntelee Yleä, puolet kaupallisia kanavia. Kaupallisten kanavien ilmatila jakautuu puoliksi Bauer Median ja Sanoman Nelonen Median kesken.

Kello 5.26 on kahviaika. Anni Hautala on useimmiten ensimmäinen töihin tulija. HS/Rio Gandara

KELLO ON 5.35. Anni Hautala harjaa hampaitaan radioaseman vessassa. Sellaisia hänen aamurutiininsa ovat: mikropuuro työpaikan keittiössä, lehtienluku pelkistetyssä studiossa.

Hautala keittää täyden pannun kahvia, sillä pian tulee muitakin. Viereisessä studiossa tehdään Radio Aallon, Radio Rockin ja Helmiradion aamuohjelmia.

Radiotyöläisen arkiaamut ovat toistensa kaltaisia. Anni Hautala saapuu noin vartin yli viisi. Seuraavaksi tulee Jaajo Linnonmaa, ja Juha Perälä saapuu viimeisenä. Usein tunnari jo soi, kun jälkimmäinen istuu pöytään.

Se, että Aamulypsyn tekijät eivät suunnittele ohjelmia etukäteen, vahvistaa osaltaan käsitystä siitä, mikä kuulijoille on tärkeää. Ei niinkään se, mitä sanotaan, vaan kukasanoo.

”Ei radiota voi tehdä millään muulla tavalla kuin olemalla aito oma itsensä. Voin puhua melkein mistä tahansa muusta paitsi perheestäni. Yritän suojella lastani kaikin tavoin”, Hautala sanoo.

”Aamuissa rakastan ajatusta siitä, että joku istuu tuolla ruuhkassa ja minä istun ikään kuin siinä pelkääjän paikalla.”

Kaikki juttua varten haastatellut radiopomot vahvistavat seuraavan: aamut ovat radion tärkeintä aikaa.

Aamuohjelma on se, joka ankkuroi ihmiset kanavalle. Radiopäivän kuunnelluin vartti alkaa aamukahdeksalta.

Jos aamu on loistava, riittää, että loppupäivä on tarpeeksi hyvä. Siksi aamuohjelmien parhaita paloja pyöritetään radiossa päivän mittaan. Muistutetaan kuulijoita, että pysykää kanavalla – pian on taas aamu.

Kello 5.55 Hautala istuu yksin studiossa. Hän selaa päivän lehteä hiljaa ja tekee merkintöjä keltaisella alleviivaustussilla.

Viisi minuuttia lähetykseen.

KUN PUHUTAAN kaupallisista radioista, moni hymähtää. Hittikanavien kuuntelu on Cheek -ilmiö – valtavan suosittua mutta ei kovin muodikasta tai uskottavaa.

Ylen radiokanavat ovat sisällöiltään liki täydellinen vastakohta valtaosalle kaupallisista radioista. Kaupalliset tekevät pääosin viihdettä, Yle yleensä asiaa.

On kaikkien radion tekijöiden etu, että jokaiselle kuulijalle on tarjolla jotakin, sanoo Ylen radion julkaisupäällikkö Marja Keskitalo.

”Me teemme verorahoilla, ja meillä on myös toimeksiantajan velvoitteet”, Keskitalo huomauttaa.

Hänen mukaansa on koko toimialalle hyväksi, että kaupallisilla radioilla sujuu. Ylen näpeissä ovat noin viisikymppiset ja sitä vanhemmat kuulijat. Nuorten kuulijoiden keskuudessa ilmaherruus on kaupallisilla kanavilla.

Osana säästökuuria Ylessä pohditaan, onko joitakin kanavia tarpeen lakkauttaa tulevaisuudessa. Keskitalo kertoo, että ehkä ensi vuonna selviää, mitä säästöt radion osalta käytännössä tarkoittavat.

Jos Yle päättää lakkauttaa kanavia, onko olemassa riski, että yleisö, esimerkiksi nuoret kuulijat, valuu yhä kiihtyvällä tahdilla kaupallisten radioiden puolelle?

”En suostu spekuloimaan”, Keskitalo sanoo. ”Mutta se on selvää, että radio on jatkossakin julkisen palvelun keskeinen media. Totuus ja luotettavuus ovat meille isoja arvoja. Radio on meille aivan selvä journalistinen väline, jota kehitetään aktiivisesti jatkossakin.”

Sen sijaan aina ei kannata uskoa sitä, mitä kaupallisen radion moottoriturvat sanovat silloin, kun oikein innostuvat. Tämän myöntävät radiopomotkin.

Leena Puntila jätti Bauer Median toimitusjohtajan hommat syyskuun lopussa. Hän on tehnyt töitä kaupallisen radion parissa niin kauan kuin kaupallinen radio on Suomessa toiminut – vuodesta 1985. Hän on nykyään vapaa konsultti, mutta puheisiin lipsahtaa yhä ”me”, kun hän puhuu entisestä työpaikastaan.

Mutta siitä totuudesta: Se ei ole oleellista nykypäivän kaupallisessa radiossa. Joskus faktat väistävät hyvän tarinan tieltä.

”Kaupalliset radiot ovat oivaltaneet jo aikapäiviä sitten, että ne ovat ensisijaisesti viihdettä. Ne eivät ole tiedotusvälineitä journalistisessa merkityksessä uutislähetyksiä lukuun ottamatta”, Puntila sanoo.

Saman vahvistaa Nelonen Median radioiden johtaja Sami Tenkanen. Hän vertaa hyvää radio-ohjelmaa kaunokirjallisuuteen tai nuotiopiiriin.

”Miettiikö joku Miika Nousiaisen romaania lukiessaan, että ovatko kerrotut tapahtumat totta? Se, että totuus on toissijaista, ei kuitenkaan tarkoita, että radiossa valehdellaan, vaan sitä, että ensisijalla on viihde. Kuulijamme eivät ole tyhmiä vaan ymmärtävät kyllä, miten jonkun Jaajon juttuihin kannattaa suhtautua. He pelaavat samaa peliä.”

Anni Hautala lukee päivän lehdet joka aamu. Kello on 5.54 eikä muita juontajia vielä näy. Lähetyksen alkuun on kymmenen minuuttia. HS/Rio Gandara

SIINÄ PAHA missä mainitaan.

Kello on 6.01, ja Jaajo Linnonmaa kävelee sisään Radio Suomipopin studioon. Hän on myöhässä, koska lastenhoitovuoron vaihto anopin kanssa meni tiukille, mutta ei se mitään. Tunnari on tänään ajoitettu lähteväksi viittä yli kuusi.

Studio on valkoseinäinen pikkukoppi, jossa on valkoinen pöytä ja isot lasi-ikkunat, joista näkee Sanomatalon käytävälle.

Anni Hautala istuu pöydän toisella puolella kahvikupin ja lehden kanssa. Muutamaa minuuttia myöhemmin hänen viereensä istuu vielä Juha Perälä.

”Hyvää huomenta, hyvää keskiviikkoaamua!”

Aamun ensimmäinen keskustelunaihe on liikennevalot. Niiden ei juontajien mielestä pitäisi olla aamuviideltä toiminnassa lainkaan.

RADION aamuohjelmien kulta-aika alkoi Suomessa 1990-luvun lopulla, kunHenkka Hyppösen, Jenni Pääskysaaren ja Tuomas Enbusken isännöimä Kiss FM:n Aamutiimi nousi suursuosioon.

Ensimmäisen nykymuotoisen aamushow’n on sanottu muuttaneen koko suomalaista radiokenttää ja kaupallisen radion tekemisen tapaa. Tekijät ovat kertoneet, että mallia otettiin – tietenkin – Amerikasta. Taustatöitä tehtiin valtavasti, ja juttujen rakenteita ja rytmejä hinkattiin aikaa säästämättä. Ihmiset piti saada viihtymään, joten kaikkea kokeiltiin. Aamuradiossa kuunneltiin muun muassa ryhmäseksiä.

Kiss FM oli kanavana ajassa kiinni. Kissin chatti on monelle 80-luvun lapselle ensikosketus internetiin. Se on oikeastaan yhä pätevä kaaviokuva siitä, miten kaupallinen radio menestyy. Pitää tarjota oikealla hetkellä sitä, mitä ihminen ei vielä ehkä edes tajua kaipaavansa.

Kello on 6.19. Suora lähetys sähköistää aamujuontajat välittömästi. Enää ei väsytä. HS/Rio Gandara

Radiot ovat toimineet normaalin yritystoiminnan ehdoilla alusta asti, Leena Puntila sanoo.

”En pidä yhtään tämänhetkisestä sävystä, että lihavat ja laiskistuneet maakuntalehdet huutavat valtiovaltaa apuun, kun mediatalous ei vedä. Ne eivät ole koskaan toimineet aidossa kilpailuasetelmassa kuten radio.”

Kaupallisten radiokanavien kuuntelusta 80 prosenttia kohdistuu Bauer Median ja Nelonen Median kanaville. Nelosen kanavia ovat muun muassa Suomipop, Aalto, Rock ja Loop. Bauerin listalla ovat esimerkiksi Nova, Iskelmä, Kiss ja City.

Radion suhteen kanavauskollisuus on kovaa. Ihmiset kuuntelevat keskimäärin vain noin kahta tai kolmea kanavaa.

Duopoli näyttää piristäneen alaa, sanoo RadioMedian Stefan Möller. ”Meillä on onneksi yhä myös pieniä ja paikallisia hyviä radioita.”

Suuruuden edut ovat, noh, suuret, sanoo Sami Tenkanen. Suomessa valtakunnallisten kanavien tekeminen on ylipäätään maantieteellisesti mahdollista, koska vuoristoja ei ole. Esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa koko maan kattavan FM-verkon käyttäminen on kalliimpaa, joten paikallisradiot ovat voimissaan. Norja onkin ensimmäinen maa, joka on päättänyt siirtyä kokonaan digiradioon lähitulevaisuudessa.

Kun tehdään valtakunnallista radiota, saadaan volyymia. Kun on paljon kuulijoita, mainostajat innostuvat ja on rahaa palkata parempia juontajia, Tenkanen yksinkertaistaa. Persoonien kautta syntyy ilmiöitä.

Leena Puntila huomauttaa, että Suomessa kaikki taajuudet on otettu käyttöön, ja hyvä niin. ”Radio on normaalia yritystoimintaa. Osa kuolee, osa syntyy.”

RADIO SUOMIPOPIN aamu on edennyt siihen tärkeimpään varttiin. Kello on 8.02, ja studioon on juuri saapunut savukarppi. Se on kääritty Stockmannin paperiin ja pantu samaan paperikassiin silmänympärysvoiteen ja hiustenlähtöä hidastavien tablettien kanssa.

Anni Hautala tuijottaa karppia. ”Mitäs me tälle tehdään?” Kala ja kauneustuotteet on toimitettu Stockmannilta, joka on ostanut Aamulypsyltä mainoskampanjan. Siihen kuuluu muun muassa se, että kuuntelijoille on järjestetty kilpailu, jossa jaetaan 300 euroa ostosrahaa Stockan Hulluille päiville ja puhutaan Haamulypsystä.

Piilomainontaa pidetään usein kaupallisten radioiden perusongelmana.

Vaikka kaupalliset radiot eivät miellä itseään perinteisiksi tiedotusvälineiksi, ne kuuluvat silti Julkisen sanan neuvoston piiriin. JSN on tiedotusvälineiden itsesääntelyelin, joka valvoo hyvää journalistista tapaa.

Muutama vuosi sitten JSN huomautti useamman kerran kaupallisia radioita piilomainonnasta. Sittemmin toiminta on neuvoston mukaan siistiytynyt – ainakaan kanteluita ei ole tullut. JSN:n ohje on, että radiot tekevät eron mainosten ja journalistisen sisällön välille kertomalla ohjelman alussa, aikana ja lopussa kaupallisesta yhteistyöstä. Myös RadioMedia on ollut aktiivinen piilomainonnan suitsinnassa ja laatinut omat ohjeensa.

Vuosi sitten Aamulypsy sai JSN:ltä langettavan päätöksen keskitysleirivitsailusta, joka halvensi ihmisarvoa. Päätöksessä luki näin: Neuvosto ei ota kantaa makuasioihin ja puolustaa ihmisten oikeutta ilmaista itseään joskus myös mauttomasti. Tässä radio-ohjelmassa mentiin kuitenkin liian pitkälle ja loukattiin ihmisarvoa.

”Tiesin jo siinä hetkessä, että yli menee ja rankasti. Se on meillä muutenkin välillä ongelmallista, että jutut lähtevät joskus hirveälle laukalle ja sitä on vaikea pysäyttää”, Anni Hautala sanoo.

”Mutta esimerkiksi Jaajo on tasaantunut hirveästi viime vuosina. Näen oman roolini ohjelmassa nimenomaan pehmentävänä tekijänä ja näkökulman tuojana.”

Keskimäärin joka aamu puoli kymmeneltä Anni Hautala saa naurukohtauksen. ”Väsymys purkautuu.” HS/Rio Gandara

RADIO ON tehnyt Anni Hautalasta viihteen supertähden. Hänellä on ohjelma televisiossa ja radiossa. Moni kokee oikeasti tuntevansa Annin, vaikka ei olisi häntä tavannutkaan. Se johtuu siitä, millainen Anni Hautala on.

Hänen salaisuutensa lienee se, mikä radiossa ylipäätään on nykyisin oleellista. Hän on radiossa ihan samanlainen kuin livenäkin. Hän on läsnä, tavallinen ja nauraa pieruhuumorille mutta vakavoituu tarvittaessa ja on analyyttinen ja skarppi.

Radiopersoona antaa itsestään paljon mutta ottaa paljon myös vastaan. ”Välillä nettikirjoittelut tuntuvat koulukiusaamiselta, mutta sitten toisaalta: yhtä lailla me saatetaan lähetyksessä repiä riemua siitä, että joku sammuu laiturille. Kai se lopulta menee siihen samaan kategoriaan?”

Hautala sanoo, että ammattitaitoa on myös se, että ymmärtää, mitä tekee. Hän on tehnyt radiota 12 vuotta, eikä työhön ole ikinä liittynyt varsinaista journalistista kunnianhimoa, koska kyse on puhtaasti viihteestä, jolla ihminen halutaan saada hyvälle tuulelle. ”Vaikka henkilökohtaisesti en muista yhtään itse kertomaani juttua, joka ei olisi totta.”

Hautala huvittuu teoriasta, että älykäs ihminen ei naura tyhmille vitseille. Tai että ihmiskunta on jaettavissa kahtia: niihin, jotka lukevat kirjoja, ja niihin, jotka katsovat tosi-tv:tä.

”On laiskaa ajatella, että ihmiset ovat lokeroitavissa niin yksiulotteisesti”, hän sanoo.

Hautalan puheista kuultaa hetkittäin läpi se, ettei radion aamuohjelmien sisältöä aina arvosteta kovinkaan korkealle. Hän puolustelee vaikkei edes tarvitsisi.

450 000 kuulijaa ei voi olla täysin väärässä.

Shortlist, Helsingin Sanomat ja Nelonen Media kuuluvat samaan Sanoma Media Finland -yhtiöön.